Gaia-projekti · Luku 4
Miksi tilanne on huolestuttava?
KAINMAAILMA — LUKU 4: MIKSI TILANNE ON HUOLESTUTTAVA?
Sivu 1
4. Miksi tilanne on huolestuttava?
Keskittämisen ansa, talousjärjestelmän sokeat pisteet ja luonnon monimuotoisuus
Suomen maantieteellinen paradoksi
On syytä kysyä terävästi ja peittelemättä: miten Suomessa voi olla varaa antaa maaseudun autioitua ja
elintärkeän elintilan tyhjentyä, kun monissa osissa maailmaa kärsitään puhtaan luonnon, tilan ja
luonnonvarojen huutavasta pulasta? Eikö meidän pitäisi päinvastoin rakentaa elinvoimaista ja toimivaa
yhteiskuntaa juuri niille alueille, joissa on mahdollisuus elää monimuotoista elämää suorassa, elävässä
vuorovaikutuksessa luonnon kanssa?
Aiemmissa luvuissa olemme osoittaneet, että luonto on kaiken inhimillisen elämän ja turvallisuuden
ehdoton perusta, ja historiamme on kulkenut läheisestä luontosuhteesta kohti syvää etääntymistä. Tilastot
ovat näyttäneet, miten keskittämisen ketjureaktio on ajanut maaseudun palveluita ja yhteisöjä alas. Tässä
luvussa astutaan kokonaisuuden syvälliseen tulkintavaiheeseen: miksi yhteiskunta hakeutuu katkeamatta
kohti keskittämistä, mitkä ovat sen saavutetut hyödyt ja mikä on se kallis hinta, jonka siitä maksamme?
Keskittämisen illuusio: Miksi järjestelmä kallistuu keskittämiseen?
Jotta keskittämistä voidaan arvioida kriittisesti ja tasapuolisesti, on ymmärrettävä ne syyt ja välittömät
hyödyt, joiden vuoksi päätöksenteko jatkuvasti hakeutuu siihen. Keskittämisellä on kiistattomia lyhyen
aikavälin etuja:
• Taloudelliset säästöt ja toteuttamisen edullisuus: Resurssien, hallinnon ja julkisten palvelujen
kokoaminen suuriin yksiköihin tuo välittömiä mittakaavaetuja ja säästää julkisia varoja lyhyellä
tähtäimellä.
• Erikoistuminen ja huippuosaaminen: Vaativa erikoisteknologia, tieteellinen tutkimus ja
erikoissairaanhoito edellyttävät suurten resurssien ja osaajien kokoamista yhteen paikkaan toimakseen
tehokkaasti.
• Infrastruktuurin tiivistyminen: Tiheästi asutuissa kasvukeskuksissa joukkoliikenne, raideverkosto ja
tietoliikenne saadaan rakennettua suorituskykyisiksi ja tehokkaiksi.
Luvun ohjaava ydinperiaate: Keskittäminen ei itsessään ole ongelma — ongelma syntyy silloin, kun
keskittämisestä tulee itseisarvoinen tavoite eikä väline ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin lisäämiseksi.
Säästöjen sokea piste: Voiton maksimointi vs. hajautetun talouden
todellinen hyöty
Miksi yhteiskunnalla ei sitten väitetysti ole varaa ylläpitää hajautettua rakennetta, kyläkouluja ja maaseudun
peruspalveluita?
Syy
löytyy
nykyisen
talousjärjestelmän
perusrakenteesta:
se
perustuu
voiton
maksimointiin, jatkuvaan kasvuun ja talouden rattaiden kiivaaseen vauhtiin, jonka on vain kiihdyttävä, jotta
järjestelmä pysyisi pystyssä ja tuottaisi harvoille entistä enemmän aineellista hyötyä. Kun taloutta
arvioidaan pelkästään lyhyen aikavälin tuottavuuden ja BKT:n kaltaisilla kapeilla mittareilla, hajautettu
elämäntapa näyttäytyy järjestelmän silmissä 'kalliina'.
Sivu 1
4. Miksi tilanne on huolestuttava?
Keskittämisen ansa, talousjärjestelmän sokeat pisteet ja luonnon monimuotoisuus
Suomen maantieteellinen paradoksi
On syytä kysyä terävästi ja peittelemättä: miten Suomessa voi olla varaa antaa maaseudun autioitua ja
elintärkeän elintilan tyhjentyä, kun monissa osissa maailmaa kärsitään puhtaan luonnon, tilan ja
luonnonvarojen huutavasta pulasta? Eikö meidän pitäisi päinvastoin rakentaa elinvoimaista ja toimivaa
yhteiskuntaa juuri niille alueille, joissa on mahdollisuus elää monimuotoista elämää suorassa, elävässä
vuorovaikutuksessa luonnon kanssa?
Aiemmissa luvuissa olemme osoittaneet, että luonto on kaiken inhimillisen elämän ja turvallisuuden
ehdoton perusta, ja historiamme on kulkenut läheisestä luontosuhteesta kohti syvää etääntymistä. Tilastot
ovat näyttäneet, miten keskittämisen ketjureaktio on ajanut maaseudun palveluita ja yhteisöjä alas. Tässä
luvussa astutaan kokonaisuuden syvälliseen tulkintavaiheeseen: miksi yhteiskunta hakeutuu katkeamatta
kohti keskittämistä, mitkä ovat sen saavutetut hyödyt ja mikä on se kallis hinta, jonka siitä maksamme?
Keskittämisen illuusio: Miksi järjestelmä kallistuu keskittämiseen?
Jotta keskittämistä voidaan arvioida kriittisesti ja tasapuolisesti, on ymmärrettävä ne syyt ja välittömät
hyödyt, joiden vuoksi päätöksenteko jatkuvasti hakeutuu siihen. Keskittämisellä on kiistattomia lyhyen
aikavälin etuja:
• Taloudelliset säästöt ja toteuttamisen edullisuus: Resurssien, hallinnon ja julkisten palvelujen
kokoaminen suuriin yksiköihin tuo välittömiä mittakaavaetuja ja säästää julkisia varoja lyhyellä
tähtäimellä.
• Erikoistuminen ja huippuosaaminen: Vaativa erikoisteknologia, tieteellinen tutkimus ja
erikoissairaanhoito edellyttävät suurten resurssien ja osaajien kokoamista yhteen paikkaan toimakseen
tehokkaasti.
• Infrastruktuurin tiivistyminen: Tiheästi asutuissa kasvukeskuksissa joukkoliikenne, raideverkosto ja
tietoliikenne saadaan rakennettua suorituskykyisiksi ja tehokkaiksi.
Luvun ohjaava ydinperiaate: Keskittäminen ei itsessään ole ongelma — ongelma syntyy silloin, kun
keskittämisestä tulee itseisarvoinen tavoite eikä väline ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin lisäämiseksi.
Säästöjen sokea piste: Voiton maksimointi vs. hajautetun talouden
todellinen hyöty
Miksi yhteiskunnalla ei sitten väitetysti ole varaa ylläpitää hajautettua rakennetta, kyläkouluja ja maaseudun
peruspalveluita?
Syy
löytyy
nykyisen
talousjärjestelmän
perusrakenteesta:
se
perustuu
voiton
maksimointiin, jatkuvaan kasvuun ja talouden rattaiden kiivaaseen vauhtiin, jonka on vain kiihdyttävä, jotta
järjestelmä pysyisi pystyssä ja tuottaisi harvoille entistä enemmän aineellista hyötyä. Kun taloutta
arvioidaan pelkästään lyhyen aikavälin tuottavuuden ja BKT:n kaltaisilla kapeilla mittareilla, hajautettu
elämäntapa näyttäytyy järjestelmän silmissä 'kalliina'.
KAINMAAILMA — LUKU 4: MIKSI TILANNE ON HUOLESTUTTAVA?
Sivu 2
Hajauttamisen taloudellinen voimavara ja uudet työpaikat:
Tämä säästölogiikka on kuitenkin vakava harhanäky. Hajautettu yhteiskunta ei ole taloudellinen rasite, vaan
valtava käyttämätön talousmoottori. Kun hajauttaminen toteutetaan, uudet toiminnat – kuten hajautettu
uusiutuva
energia,
paikallinen
ruoantuotanto
ja
luomumaatalous,
biotalous,
lähimatkailu
sekä
monipaikkainen etätyö – alkavat pyörittää yhteiskuntaa uudella, elinvoimaisella tavalla.
• Uusia työpaikkoja ja alueellista elinvoimaa: Hajauttaminen synnyttää aitoja yrittäjyyden ja työn
mahdollisuuksia ympäri maata, mikä vahvistaa kunnallista veropohjaa ja paikallista ostovoimaa.
• Oikeudenmukainen hyödyn jako: Keskitetyssä mallissa pääomat, voitot ja päätöksenteko valuvat
harvoille suuryksiköille ja kansainvälisille sijoittajille. Hajautetussa Gaia-mallissa taloudellisesta
elinvoimasta, turvallisuudesta ja varallisuudesta hyötyvät kaikki kansalaiset ja koko yhteiskunta, ei
vain kapea eliitti.
Luonto ja riisto: Millä hinnalla kasvua haetaan?
Ainoastaan taloudellisia voittoja ja suuryksiköitä tavoitteleva järjestelmä maksaa toiminnastaan kovan
hinnan:
elävää
luontoa
kohdellaan
pelkkänä
ehtymättömänä
raaka-ainevarastona.
Luonnon
monimuotoisuutta, maaperän kasvukuntoa ja metsien ekosysteemejä heikennetään lyhytnäköisen voiton
nimissä. Samalla kun yhteisölliset lähirakenteet karsitaan säästöjen tieltä, ihmiset uupuvat oravanpyörässä,
lähipalvelut karkaavat ja yksinäisyys lisääntyy. Yhteiseen hyvään pyrkimisen sijaan ihmiset ajetaan
kulutuskilpailun kierteeseen.
Keskittämisen edut vs. Negatiiviset seuraukset ja riskit
Tarkastelutaso
Keskittämisen edut (Saavutetut hyödyt)
Negatiiviset seuraukset (Haitat ja riskit)
Välittömät
vaikutukset
Taloudelliset säästöt lyhyellä tähtäimellä,
hallinnon yhtenäistäminen. Erikoisteknologian ja
huippuosaamisen (esim. vaativa
erikoissairaanhoito) tehokas kokoaminen yhteen.
Maaseudun autioituminen, peruspalveluiden
karkaaminen kauas, kasvanut liikkumisen tarve
ja autoriippuvuus, paikallisen yhteisöllisyyden
rapautuminen.
Ajalliset &
rakenteelliset
vaikutukset
Suurten kasvukeskusten syntyminen ja suurten
infrastruktuurihankkeiden toteutettavuus
tiheästi asutuilla alueilla.
Huoltovarmuuden heikkeneminen ('yhden
vikapisteen haavoittuvuus'), luonnon
yksipuolistuminen, perinnebiotooppien
umpeutuminen, ihmisen vieraantuminen
maasta.
Luonnon monimuotoisuus vastavoimana: Opimme Gaia-järjestelmästä
Talousjärjestelmä uskoo suuryksiköihin, mutta luonto toimii täysin päinvastaisesti. Ekosysteemeissä
keskittäminen eli yhden ainoan lajin tai mallin ylivalta tarkoittaa äärimmäistä haavoittuvuutta ja
järjestelmän väpättävää romahdusriskiä. Luonnossa todellinen kestävyys, elinvoima ja palautumiskyky
(resilienssi) kumpuavat monimuotoisuudesta, hajautetuista verkostoista, keskinäisriippuvuudesta ja
paikallisesta sopeutumisesta.
Luonto ei tunne keskittämisbyrokratiaa – jokainen lehto, niitty ja metsäalue muodostaa oman rikkaasti
toimivan ekolokeronsa, joka tukee koko maapallon elämää. Ihminen on biologinen olento ja erottamaton
osa
tätä
Gaia-kokonaisuutta.
Kun
yhteiskuntarakenne
hajautetaan
ja
ihminen
palaa
elävään
vuorovaikutukseen maaperän ja lähiluonnon kanssa, elvytetään samalla luonnon monimuotoisuutta ja
varmistetaan tulevien sukupolvien elinehdot. Tulevaisuuden yhteiskuntamalli ei voi perustua luonnon
alistamiseen, vaan sen monimuotoisten lainalaisuuksien kunnioittamiseen.
Sivu 2
Hajauttamisen taloudellinen voimavara ja uudet työpaikat:
Tämä säästölogiikka on kuitenkin vakava harhanäky. Hajautettu yhteiskunta ei ole taloudellinen rasite, vaan
valtava käyttämätön talousmoottori. Kun hajauttaminen toteutetaan, uudet toiminnat – kuten hajautettu
uusiutuva
energia,
paikallinen
ruoantuotanto
ja
luomumaatalous,
biotalous,
lähimatkailu
sekä
monipaikkainen etätyö – alkavat pyörittää yhteiskuntaa uudella, elinvoimaisella tavalla.
• Uusia työpaikkoja ja alueellista elinvoimaa: Hajauttaminen synnyttää aitoja yrittäjyyden ja työn
mahdollisuuksia ympäri maata, mikä vahvistaa kunnallista veropohjaa ja paikallista ostovoimaa.
• Oikeudenmukainen hyödyn jako: Keskitetyssä mallissa pääomat, voitot ja päätöksenteko valuvat
harvoille suuryksiköille ja kansainvälisille sijoittajille. Hajautetussa Gaia-mallissa taloudellisesta
elinvoimasta, turvallisuudesta ja varallisuudesta hyötyvät kaikki kansalaiset ja koko yhteiskunta, ei
vain kapea eliitti.
Luonto ja riisto: Millä hinnalla kasvua haetaan?
Ainoastaan taloudellisia voittoja ja suuryksiköitä tavoitteleva järjestelmä maksaa toiminnastaan kovan
hinnan:
elävää
luontoa
kohdellaan
pelkkänä
ehtymättömänä
raaka-ainevarastona.
Luonnon
monimuotoisuutta, maaperän kasvukuntoa ja metsien ekosysteemejä heikennetään lyhytnäköisen voiton
nimissä. Samalla kun yhteisölliset lähirakenteet karsitaan säästöjen tieltä, ihmiset uupuvat oravanpyörässä,
lähipalvelut karkaavat ja yksinäisyys lisääntyy. Yhteiseen hyvään pyrkimisen sijaan ihmiset ajetaan
kulutuskilpailun kierteeseen.
Keskittämisen edut vs. Negatiiviset seuraukset ja riskit
Tarkastelutaso
Keskittämisen edut (Saavutetut hyödyt)
Negatiiviset seuraukset (Haitat ja riskit)
Välittömät
vaikutukset
Taloudelliset säästöt lyhyellä tähtäimellä,
hallinnon yhtenäistäminen. Erikoisteknologian ja
huippuosaamisen (esim. vaativa
erikoissairaanhoito) tehokas kokoaminen yhteen.
Maaseudun autioituminen, peruspalveluiden
karkaaminen kauas, kasvanut liikkumisen tarve
ja autoriippuvuus, paikallisen yhteisöllisyyden
rapautuminen.
Ajalliset &
rakenteelliset
vaikutukset
Suurten kasvukeskusten syntyminen ja suurten
infrastruktuurihankkeiden toteutettavuus
tiheästi asutuilla alueilla.
Huoltovarmuuden heikkeneminen ('yhden
vikapisteen haavoittuvuus'), luonnon
yksipuolistuminen, perinnebiotooppien
umpeutuminen, ihmisen vieraantuminen
maasta.
Luonnon monimuotoisuus vastavoimana: Opimme Gaia-järjestelmästä
Talousjärjestelmä uskoo suuryksiköihin, mutta luonto toimii täysin päinvastaisesti. Ekosysteemeissä
keskittäminen eli yhden ainoan lajin tai mallin ylivalta tarkoittaa äärimmäistä haavoittuvuutta ja
järjestelmän väpättävää romahdusriskiä. Luonnossa todellinen kestävyys, elinvoima ja palautumiskyky
(resilienssi) kumpuavat monimuotoisuudesta, hajautetuista verkostoista, keskinäisriippuvuudesta ja
paikallisesta sopeutumisesta.
Luonto ei tunne keskittämisbyrokratiaa – jokainen lehto, niitty ja metsäalue muodostaa oman rikkaasti
toimivan ekolokeronsa, joka tukee koko maapallon elämää. Ihminen on biologinen olento ja erottamaton
osa
tätä
Gaia-kokonaisuutta.
Kun
yhteiskuntarakenne
hajautetaan
ja
ihminen
palaa
elävään
vuorovaikutukseen maaperän ja lähiluonnon kanssa, elvytetään samalla luonnon monimuotoisuutta ja
varmistetaan tulevien sukupolvien elinehdot. Tulevaisuuden yhteiskuntamalli ei voi perustua luonnon
alistamiseen, vaan sen monimuotoisten lainalaisuuksien kunnioittamiseen.
KAINMAAILMA — LUKU 4: MIKSI TILANNE ON HUOLESTUTTAVA?
Sivu 3
Päätöksenteon tunti: Valinta kahden tulevaisuuden välillä
Olemmeko valmiita uhraamaan maamme elinvoiman, huoltovarmuuden ja luonnon monimuotoisuuden
sellaisen lyhytnäköisen talouskoneiston alttarille, joka riistää sekä luontoa että ihmistä keskittääkseen
varallisuuden ja päätöksenteon harvoille suuryksiköille?
Vai valitsemme sittenkin hajautetun Gaia-yhteiskunnan — mallin, joka luo uutta taloudellista
toimeliaisuutta ja aitoja työpaikkoja kaikkialle Suomeen, vahvistaa luontoyhteyttämme ja varmistaa, että
yhteiskunnan hedelmistä ja luonnon elinvoimasta hyötyvät meistä jokainen, ei vain harva eliitti. Nyt on
aika päättää: palveleeko talous ihmistä ja elävää luontoa, vai alistetaanko ihminen ja luonto pelkiksi
talouden rattaiksi?
Sivu 3
Päätöksenteon tunti: Valinta kahden tulevaisuuden välillä
Olemmeko valmiita uhraamaan maamme elinvoiman, huoltovarmuuden ja luonnon monimuotoisuuden
sellaisen lyhytnäköisen talouskoneiston alttarille, joka riistää sekä luontoa että ihmistä keskittääkseen
varallisuuden ja päätöksenteon harvoille suuryksiköille?
Vai valitsemme sittenkin hajautetun Gaia-yhteiskunnan — mallin, joka luo uutta taloudellista
toimeliaisuutta ja aitoja työpaikkoja kaikkialle Suomeen, vahvistaa luontoyhteyttämme ja varmistaa, että
yhteiskunnan hedelmistä ja luonnon elinvoimasta hyötyvät meistä jokainen, ei vain harva eliitti. Nyt on
aika päättää: palveleeko talous ihmistä ja elävää luontoa, vai alistetaanko ihminen ja luonto pelkiksi
talouden rattaiksi?